Mopojen sähköt ja omat sähköpatentit #2

Mul on tollane derbi senda xtreme 10, nii ku oisin pistämäs led vilkut nii tarvinko vastukset niille???

kurttu23 kirjoitti:Mul on tollane derbi senda xtreme 10, nii ku oisin pistämäs led vilkut nii tarvinko vastukset niille???

kyllä tarvit

Nyt on kyllä jotain käsittämätöntä tossa sähköissä. Miten voi olla mahdollista, että akusta yleismittarilla mitattuna tulee 13.2V jännite, eikös täyden akun jännite pitäisi olla jotain 12.7V? Ja sitten mitäpä luulette, pitäisikö maskin ja mittariston johtoihin tulla 17V vai 12V jännitettä? Nimittäin katsoin kerran nekin ja 17V sinne tuli, kierroksista riippuen taisi olla 16-17V välillä heittelehti.

Onkohan siitä sitten jännitteensäätäjä paskana kun noin reilusti jännitteet heittelehtivät, vai onko tuo ihan normaalia?

Mittari voi ottaa häiriötä.
Mulla joskus peeveen kanssa rupes pikkuhiljaa nousemaan ja välillä pomppas minne sattuu..

Ei ole mittari kiinni ja mittasin nimenomaan mittariin tulevista virtajohdoista. Sitten kun syötin mittariin 12V erillisellä virtaläheellä niin se heräsi henkiin. Eli toimimattomuus luultavasti johtuu siitä...

Mutta ihmettelen suuresti tuota akun suurta varausta, pitääkö tässä ruveta kohta pelkäämään että räjähtääkö koko laitos.

Koita vaihtaa jännitesäädin.

radon- kirjoitti:Ei ole mittari kiinni ja mittasin nimenomaan mittariin tulevista virtajohdoista. Sitten kun syötin mittariin 12V erillisellä virtaläheellä niin se heräsi henkiin. Eli toimimattomuus luultavasti johtuu siitä...

Mutta ihmettelen suuresti tuota akun suurta varausta, pitääkö tässä ruveta kohta pelkäämään että räjähtääkö koko laitos.

Tarkoitin kylläkin virtamittaria että voi ottaa häikkää jos mopo on käynnissä.

Talvi topicissa alkanutta sähkökeskustelua jatkan.

Monimutkaisuus ja vianetsinnän hankaluus, arvaat varmaan mikä niihin on "syynä" ja se ei tälläkertaa ole tehtaan insinöörit.

Elektroniikka on näin yleisesti ottaen monimutkasempaa, mitä mekaniikka. Ei ehkä mopon tapauksessa, mutta muuten.

Kun kuvioon astuu tiukat budjetit ja aikataulut, sekä suunnittelu"virheet", saadaan niitä hassunhauskoja sähkövikoja, kun säästettiin tuotantokustannuksissa ja pistettiin pykälää paskemmat osat kiinni.

Toi suunniteltu vanheneminen kyllä vaivaa nykyajan vehkeitä. Ksäittääkseni tehtailla insinöörit jopa suunnittelevat tapoja heikentää tuotetta. Kyllähän hehkulampuistakin osataan tehdä ikuisia nykyään, mutta kukaan ei tee niitä, koska silloin kulutus loppuisi.

luultavasti(enemmänkin varmasti) samaa tehdään nykyään mopotehtaillakin. Eihän niihin cdi bokseihin sun muihin muuten niitä hiekanjyviä laitettaisi, tai tehtäisi niitä hajoilemaan.

Ajoneuvoelektroniikan vierastaminen on aika hauska ilmiö. Derbeissäkin sähkövioista puhutaan vaikka kuinka paljon, silti niitä suunnitteluvirheistä johtuvia sähkövikoja ei järin paljoa ole ilmennyt oman huoltohistorian aikana, se johtonipun katkeilu on oikeastaan ainoa varsinainen tyyppivika, sekin korjautuu varsin helposti maallikoltakin.

Ajoneuvoelektroniikan välttely on sinällään ihan järkevää yleisellä tasolla. Esimerkiksi jos kattotaan jotain 90-luvun ooppeleita, on sähköviat törkeän yleisiä, eikä ne ooppelit toimi koskaan kunnolla. Mikä typerintä, ne sähköviat pakkaa olemaan välillä ikävän vaikeita korjata itse.

Vikahan ei sinällään ole siinä elektroniikassa näin yhtenä "formaattina", vai enemmänkin nykyisessä toteutuksessa, jossa sitä ei osata, tai haluta osata käyttää kunnolla. Siksi vanhat mekaaniset ratkaisut ovat mielestäni parempia, vaikka jotain fiaskouksia niissäkin on aikojen saatossa ollut.

Kuitenkin molemmilla tavoilla (tai molempia yhdistelemällä järjen rajoissa) saadaan hyvä moottori tehtyä, jos vaan tehtäisiin se kunnolla.

Moni volttiset ledi vastukset tarviin ku mul on 12v 4ah akku Derbi senda xtreme:ssä `10

Hyviä pointteja Slerpalta, se suurin ongelma nykyajan koko helkutin elektroniikkateollisuutta vaivaa, että mystisesti yksinkertaisehkojakin laitteita tuppaa hajoilemaan ja niiden hajoiluiden syitä kun harrastuksen puolesta selvittelee, syyt on jossain täysin amatöörimäisissä mitoitusvirheissä joita ei millään voi uskoa koko vehkeen suunnitelleen insinöörin pieneksi ajatusvirheeksi. Toinen yleinen on myös se, että kustannussyistä ollaan lyöty niin äärirajoilla käyvät komponentit, ettei niiden elinikäennuste voi olla korkea.

Elektroniikka on vaikeaa jos sitä ei osaa, sama on mekaniikassa. Kummastakaan ei tavallinen tallaaja tajua hölkäsen pöläystä, ellei aiheeseen perehdy vähän syvällisemmin. Ei mopon ruuvaustakaan osannut silloin joskus, kun jotain hajosi eikä osannut vehkeestä edes sylinteriä löytää. Elektroniikka tosin kieltämättä on laajempi ja monimutkaisempi ala kuin mekaniikka, taino mekaniikasta en niin paljoa itse alana tiedä, että osaisin ihan varmaksikaan sanoa mitä mielenkiintoista siihenkin liittyy.

Ajoneuvoelektroniikkaa on hyvä vältellä niissä vehkeissä missä ne tunnetusti on täysiä suseja ja pakko myöntää että ehkä vähän liiankin monessa vehkeessä on niitä susipaskoja osia ja vielä vähän turhan kriittisissäkin paikoissa.
Ajoneuvoelektroniikka tuo moottoritekniikan kaveriksi kaikkia mielenkiintoisia mahdollisia sovellutuksia, joilla voidaan tehoa/kulutusta/hyötysuhdetta jne parannella. Polttoaineen ruiskutus ja suorasytytykset muuttuvilla sytytysennakoilla varmaan päällimmäisinä, noiden ympärille rakentuu vielä isot järjestemät joilla moottorin kuntoa ja olosuhteita valvotaan ja voidaan havaita/ehkäistä mahdollisia moottorivikoja sun muuta. Ajettavuutta ja mukavuuksia saadaan paranneltua vaikka ABS-jarruilla, luistonestolla, ajonvakautuksella mitä ihmeen järjestelmiä näistä uusista autoista nyt löytyykään.

Kaikki nämä tuovat jotain uutta kivaa pirteää ja usein myös hyödyllistä, mutta JOS ne vehkeet on huonosti suunniteltuja tai valmistettuja, niin onhan ne kieltämättä aika vittumaisia korjata, jos lähtee siis itse korjaamaan.
Huollossahan lyödään piuha kiinni ja katsotaan mikä purkki ei toimi nyt oikein ja vaihdetaan koko laitos, helppo mutta kallis homma. Itse korjaus on käytännössä mahdotonta, alan miehelle taas helkutin rasittavaa ja hankalaa puuhaa. Varsinaisen nautinnon saa siitä, kun joka pirun ohjausboksi on niin viimesenpäälle tiiviisti valettu muovihöttöön, ettei sitä millään meinaa saada purettua ehjänä, estäähän se kosteutta pääsemästä sinne piireihin, mutta siihenkin voisi olla muitakin tapoja kuin koko paketin umpipakkaaminen sinne valumuoviin. Eli eiköhän aika pitkälle tarkoitus ole vain korjaamisen/purkamisen/"reverse engineerauksen" esto.

Viimeisimmän kokemuksen tuosta sai kun kiinalainen "racing CDI" päätti lopettaa kipinän antamisen, eikä purkaminen onnistunut koska valun sekaan oli sekoitettu jotain hiekkaa muistuttavia kovia jyväsiä, joten ei huomannut mitään raapiiko siinä nyt sitä jyvää vai piiriä ja sen hötön puukottaminenkin oli hankalaa.

Onhan elektroniikassatoki hyvätkin puolensa: polttoaineenkulutus ja sitä myötä päästötkin ovat saatu pienemmäksi, mutta siinä on aina se kääntöpuolensa, entäs kun tuleekin pieni jännitepiikki niin kas kummaa, taas tuli ongelmia ja varmaan nykyiset mekaanikot rupeavat peukaloitaan pyörittelemään että mitäs nyt kun tietokone on pimeänä: lyödäänkö auto suoraan romuttamolle ja otetaan tehtaalta uusi tilalle, vai mitä...

Itse olen kyllä vahvasti ajoneuvoelektroniikkaa vastaan, kivaa se on niin kauan kun se toimii, mutta entäs jos ei toimi. Mekaaniset vempaimet voidaan kuitenkin useimmiten korjata, ja vikadiagnosointi on mahdollista tehdä, elektroniikassa taitaa yleisempi käsite olla boksin vaihtaminen kuin korjaus. Sytytyspuoli onneksi taitaa toimia melko varmasti, CDI:tä tuskin kovin usein normaalikäytössä poksahtelee.

Ne pitäisi ottaa huomioon laitteistoa suunnitellessa, insinöörit mokaillut tai "mokaillut". Jos ne vehkeet siitä tosissaan paukkuvat, niin bolt-onina vaan kalliita ohjauspokseja vaihtoon. Ei sitä naarmuille leiponutta nicasil-pinnoitettua pyttyäkään pahemmin korjata, vaan suoraan uutta tilalle. Saadaan jotain etuja, joista aiheutuu vikatilanteeseen taas haittoja.

Onko se sähköosien hajoilu esimerkiksi uusissa autoissa tai moottoripyörissä niin yleistä, että kannattaa valita niin paljon vanhempi ajoneuvo, ettei siinä ole mitään vastaavaa elektroniikkaa? Kokeeko sen itse järkevämmäksi, ottaa ajoneuvo jonka osaa itse huoltaa, monien muiden ominaisuuksien ja mukavuuksien kustannuksella, joita edellisessä viestissä listasinkin ja vain siksi että JOS sieltä jotain pamahtaa.

Elektroniikalla on hyvät ja huonot puolensa, samalla tavalla kuin mekaanisilla laitteillakin. Huoltovapaata moottoria ei ole, elektroniikka ilmoittaa loppukäyttäjälle milloin olisi viisasta huoltaa/viedä laite huoltoon, mekaanisissa laitteissa huoltaminen on melko usein käyttäjän vastuulla, vaikkei sitä toki kukaan pakota huoltamaan.

Onhan näitä sankareita olemassa, jotka ajavat vehkeensä, esimerkiksi mopon männällä 20 000 km ja ihmettelevät kun leipoi, näille voisi olla ihan hyvä että olisi jonkunsortin vikavalo mittaristossa.

Mutta sitten taas nämä vanhemmilla vehkeillä ajelevat. Luultavasti ajattelevat kuin minä, "mitä vähemmän sähköä, sitä vähemmän vikoja". Vianhaku on asiasta tietäville melko yksinkertaista, ja viat ovat yleensä helppoja tai yksinkertaisia korjata.

Elektronisia laitteita on pahempi mennä sorkkimaan, voi olla että tulee vieläkin kalliimpi remontti jos vaikkapa vahingossa ruuvimeisseli osuu plussan ja miinuksen väliin ja joku kytkin on väärässä asennossa väärään aikaan, naps, ja koko laitos pimeänä. Toki näitä kaikenmaailman hilavitkuttimia ja härveleitä saadaan elektroniikalla aikaiseksi, mutta sillon pitäisi myös tiedostaa niiden altistuminen vioille. Ei minun mielestäni moottorin pitäisi täysin riippuvainen pelkästään sähköstä olla, kuten nykyautot melkeinpä täydellisesti ovat. (tarkoitan siis juuri näitä kaikenmaailman lambda-antureita, muuttuvia sytytysennakoita jne) Yksinkertaisemmallakin tekniikalla pärjäisi, miksi hifistellä?

Eri asia tietysti on, jos kaikki elektroniikka tehtäisiin kaikessa rauhassa, eikä liukuhihnalla niin siinä vaiheessa olisi kaikilla (paitsi tehtaan johtajan pankkitilillä) parempi mieli, sähkövempaimet olisivat huomattavasti huolettomampia, kun ei tarvitsisi miettiä että millon mikäkin poksahtaa. Mutta kun näin ei taida melkeinpä missään olla, kuten edellä mainittiin niin tulee niitä sähkövikoja joita sitten ei korjata, vaan useimmis tapauksissa vaihdetaan koko laite uuteen.

Itselläni ainakin kohottaa mieltä enemmän sellainen, josta pystyy itse korjaamaan viat eikä tarvitse olla käytännössä sataprosenttisesti (polttimon vaihtoja lukuunottamatta) huoltoliikkeen varassa ongelmien sattuessa.

Niin, yksinkertaisellakin pärjää, miksi hifistellä. Miksi asentaa polttoaineruiskutus, miksi muuttuva sytkäennakko, miksi käyttää kaksitahtisessa paisuntakammiota kun ennen mentiin ilmankin, miksi ajaa uudella autolla kun -85 saabillakin pääsee. Hyödyt, mukavuudet, tehokkuus (energiatehokkuus ja/tai ihan moottoriteho), eiköhän ne ole aika olennaiset.

Väkerränhän itsekkin ladaani kaasuttimen tilalle ruiskua, veikkaappa syytä. Koska se on niin järkyttävän helvetillinen puuha yrittää säätää jotain kaksikurkkuista neukkukaasutinta säätöihin kun moottori uusittu ja väkerretty ihan joksikin muuksi mitä se alkujaan ollut ja kaikki säädöt lähdetään puhtaalta pöydältä, se on niin mukavan helppo istuskella sisällä ja läppärillä näpyttää ajonaikana siihen lukuja erilaisiksi. Päästään siihen mukavuuteen, tehokkuuskin kasvaa kun saadaan polttoaineruiskun avulla hienojakoisempaa seosta, sekä ajonaikaiset lämpötila-antureihin perustuvat korjauskertoimet pitävät polttoaineseokset optimaalisina aina, kesät ja talvet. Voidaan säätää kaikki, helposti, jokaiseen olosuhteeseen, loput hoituu automaattisäädöillä anturidatojen pohjalta. Tehokkuuskin kasvaa kun seokset pysyvät kohdillaan erilaisissa olosuhteissa.

Jos jotain pimenee, katsotaan läppärin avulla vikakoodit. Jos vikakoodeja ei jostain syystä saada ulos, eli ohjausyksikössä on vikaa, korjaillaan se (ei ole muovivaluun upotettu). Onneksi kun palataan siihen käytäntöön, tuo ohjausyksikkö ei hajoa kovin usein, enemmänkin harvinaisuus tuon kosahtaminen.

Korjauksista, ihan samanlailla mekaanisia vehkeitä ei tietämättömänä kannata lähteä sorkkimaan. Ruuvaat muina miehinä koneen jotenkuten iskuun, unohdat kierrelukitteet jostain ensiörattaasta ja kas kummaa, jotain tuli kytkinposken läpi. Muista että myös ajoneuvojen korjauksissa suurin osa on bolt-on korjausta. Millaisten vikojen sattuessa et olisi varaosaliikkeen armoilla, jotain hajoaa, vaihdetaan uuteen, vai onko yleisenä käytäntönä korjata vaihderattaista irronneita hampaita tai jotain vastaavaa.

Kannattaa sitä oikeasti miettiä, että onko se oikeasti niin yleistä se kriittisten ohjausyksiköiden hajoaminen, että kannattaa kaikkea ajoneuvoelektroniikkaa vältellä. Jos jossain automerkeissä/malleissa on tyyppivikoja näiden kanssa, se ei tarkoita että kaikissa on, tai edes suurimmassa osassa olisi.

Btw, nykyaikaiset lentokoneet ne vasta sähkölaitoksia ovatkin, avioniikka vasta mielenkiintoinen ala onkin. Vaikka ihan joka helkutin härpäke niissä pyörii sähköohjauksella, ei ne sieltä taivaalta putoa järjestelmällisesti sähkövikojen takia.

Luultavasti sitten lentokoneissa on myös hieman tiukemmat turvallisuusmääräykset tjsp kuin autoissa. Autot harvemmin lentelevät taivaalla. Lentokoneissa luultavasti on niin monta ajoon vaikuttavaa tekijää enemmän kuin esimerkiksi autossa, tai varsinkaan mopossa, että niitä ei pysty kukaan käsittelemään, muu kuin tietokone.

Toki ne mukavuudet ovat plussaa. Polttoaine/tehosuhteessa parempi tulos on aina parempi, samoin kuin optimoitu palaminen (=polttoaineensyöttö ja sytytyksen ajoitus) jne...

Mekaanisien korjaus, tai tosiasiassa bolt-on vaihtelua kuten sanoit, lienee kuitenkin jonkun verran halvempaa, ja oikeasti sillä saadaan helposti asia korjattua. Jos piirilevyllä ilmenee vikaa, se lienee kuitenkin tietokoneinsinöörien hommaa katsella sitä. Siinä osat ovat niin paljon pienempiä, monesti joutuu suurennuslasilla katselemaan ja rupeas siinä sitten niitä juottamaan kiinni toisiinsa ja oleta sitten että se myös toimii.

Vaihderattaiden, mäntien tms korjausta ei harjoiteta, juurikin sen takia ku se ei ole mitenkään järkevää kun uudet saavat suhteessa työhön, tai työn määrään+kalleuteen halvalla. Kampiakseleita sen sijaan kuitenkin joissain tapauksissa suoristetaan, kun niitä joissain tapauksissa vielä kannattaa korjata.

Toki joku DIY koneistaja voisi tehdä itse vaikka sun mitä osia mihinkin, mutta eri asia viitsiikö. Samalla tavalla piirilevyguru voi ruveta korjailemaan sitä piirilevyä, jos viitsii. Mutta, kun piirilevyllä olevat komponentit ovat usein niin järkyttävän pieniä, että ei niitä joskus erota, niitä on hankala ruveta siitä vaihtelemaan ja helpommalla päästään vaihtamalla kokonaan uusi piirilevy. Mekaanisissa homma toimii niin, osat voisi kyllä korjata mutta uusi on usein halvempi kuin vanhan korjaaminen, joten vanhat osat menevät poikkeuksetta suoraan lähimpään sekajäteastiaan.

Tässä keskustelussa vaan käy niin, että viisaampi moderaattori jälleen kyykyttää käyttäjän, ja seuraavana päivänä mietitään jotain argumenttia jolla kyykyttää moderaattori tässä onnistumatta.